Teksti: Sari Nieminen, Matti Turkama ja Hanna Väyrynen
Kuvat: Matti Turkama
Nurmeksen Kuokanvaarassa järjestettiin 13.-14.6. peltotyökurssi. Kurssipaikkaa Kuokanvaaran pientilaa isännöi Anssi Okkonen yhdessä puolisonsa Maijun kanssa. Suomen työhevosseuran kouluttajien johdolla opeteltiin työhevosen luokki- ja silavaljastus sekä perinteisillä hevosmenetelmillä tehtävät kyntäminen, karhiminen, kylväminen, jyrääminen sekä parivaljakon ohjastaminen pellolla, unohtamatta tietenkään kivien ja lannan ajoa työkärryillä. Kouluttajien ohella tilan hevoset osoittautuivat maltillisiksi opetushevosiksi, joilla kaikki oppilaat pääsivät harjoittelemaan opeteltavia asioita. Kurssilaisilta ei edellytetty aikaisempaa kokemusta vaan vain halua oppia.
Eikun töihin ja hevosta valjastamaan. Ratsuihminen saattoikin aluksi vain kuunnella ja ihmetellä, kun asiantuntevat pitkän linjan hevosmiehet Topi Pulliainen ja Eino Leikas alkoivat opettaa työhevosen luokkivaljastusta. Hetken päästä ratsuihminenkin heräsi: ”Anteeksi, mutta aloitettaisiinko vielä alusta, en ymmärtänyt yhtään mitään!? Jo työhevosvaljastuksen sanasto ja kieli poikkeaa niin paljon ratsun tai ravurin perusvarusteiden nimistä, että niissä riittikin opettelemista: länget, luokki, rahje, selustin, harjustin, rinnustin” Tämän kaiken päälle piti tietenkin vielä opetella, millä maanmuokkauskoneella tehtiin mitäkin: karhi, sorkka-aatra, kultivaattori, jousiäes. Kun kaiken huipuksi osa opetuksesta saatiin savoksi, niin vastuu tosiaan jäi opiskelijalle – jos ja kun jäi jotain epäselvää niin kannatti kysyä!
Katoavaa kansanperinnettä oli opiskelemassa tällä kertaa 12 oppilasta ympäri Suomea ja viikonlopun anti oli loistava. Työhevosperinne avautui hieman ja yhdessä pohdittiin myös niitä menetelmiä, missä kaupunkilainen voisi suomenhevosta työkäytössä hyödyntää. Ensimmäisenä tulivat mieleen maneesin tai kentän karhinta ja lanaus, pienten perunapeltojen ja laitumien muokkaus, polttopuun ajo sekä tietenkin työajonäytökset – varsinkin parivaljakolla!
Kurssilla tuli myös huomattua syy, miksi jotkin työt on ajan saatossa nimetty miesten ja toiset naisten töiksi. Perunapellon muokkauksessa oli naisen huomattavasti helpompi tarttua hevosta ohjaksista, kuin että olisin hypännyt kyntöauran kahvoihin painamaan auraa maahan. Olisi siinä saattaneet pottupellon urat jäädä hitusen matalammiksi tai aura mennä omia menojaan! Samoin raskaiden koneiden kääntäminen pellon molemmissa päissä näytti kohtuullisen raskaalta hommalta. Taisipa eräs naispuolinen asiaa kommentoidakin: ?Jos minun pitäisi kyntää perunapelto yksin, taitaisin tehdä vain yhden pitkän vaon!?
Kurssilla huomattiin myös, että naiset huolehtivat herkemmin hevosten hakemisesta, harjailusta ja pesusta töiden jälkeen. Toki osa miehistäkin osallistui näihin töihin, mutta enemmän he olivat kiinnostuneita hevosesta silloin, kun hevonen valjastettiin koneen eteen tai kun koneita piti huoltaa. Sukupuolijakauma kurssilaisten kesken olikin ilahduttavan tasainen: 6 miestä ja 6 naista!
Sekä koulu- että esteratsulle työhevosajo sopii erittäin hyvin voimaa, kestävyyttä ja rauhallisuutta kehittävänä harjoitusmuotona. Totta kai työajo tuo myös kaivattua vaihtelua ainaiseen ratsastukseen ja suomenhevoselle vetohommat ovat yleensä mieluisia.
Työhevosajo myös opettaa hevoselle kärsivällisyyttä, jota yksi jos toinenkin ratsuihmisistä kaipaa esimerkiksi kilpailutilanteessa, kun hevonen keskittyy kaikkeen muuhun kuin olennaiseen ja väsyttää itsenä jo ennen varsinaista suoritusta. Kouluttajien mukaan työ tekijäänsä opettaa eli jos hevonen hötkyilee ja intoilee tukkikuorman edessä, voi kuormaa huoletta lisätä! Näin hevoset oppivat nopeasti lepäämään sen hetken, jolloin ihmiset lastaavat tai purkavat kuormaa, korjaavat konetta tai säätävät valjaita. Erityisen hauska oli huomata ero nuoren Selma-tamman kanssa, joka ensimmäisen päivän aamuna teki töitä intoa puhkuen, mutta iltapäivällä ja seuraavana päivänä osasi jo levätä aina kun sai tilaisuuden. Tämä jos mikä opettaa hevoselle kärsivällisyyttä.
Lisätietoa työhevosajon hyvistä puolista ratsuja ajatellen löytyy mm. Hippoksessa 2/2009 olleesta jutusta (linkki 3,5 Mt). Lisätietoa työhevosajosta löytyy Suomen työhevosseuran ja Työhevosharrastajien nettisivuilta
Työhevosseuran nettisivut
Työhevosharrastajien nettisivut
Palaamme asiaan!
Topi Pulliainen tarkistaa Kaurahatun silavaljastusta.
Kurssilainen kokeilemassa miltä tuntuu ohjastaa Parivaljakkoa karhin edessä. Parivaljakossa 4-vuotias ratsunalku E.V.Selina ja 14-vuotias sekatyöruuna Kaurahattu.
Hanna kylvää Kaurahatun kanssa tulevaa laidunta. Kylvökoneessa ylhäällä on laatikko kauranjyville ja edessä alhaalla pienempi laatikko heinänsiemenille. Kaura kylvettiin suojaviljaksi.
Kurssilaiset kaurahatun kanssa kääntämässä perinteisellä auralla tulevaa perunapeltoa. Uudet, vaaleat kakkula-aisat valmistettiin ensimmäisen kurssipäivän aamuna.
Kurssilaiset tekemässä perunavakoa sorkka-aatralla.
Selma-tamma, Maiju, tuleva perunapelto ja jousiäes.
